Letra de 'Historiaan' de Mikael Gabriel

Lasken pääni tyynylle, hetken nukahdan.
Mä oon syytön siihen, et sä elät kokoajan humalas.
Ja oot käyny ehkä pimeel kujallaki.
Tää pelasti mut, siks annan kaiken uran takii, ami.
Pystyn puhuu kielii, kolmee sujuvasti.
Kutsu mua puhujaks, beibe.
Tää on raita, mikä tappaa sut, hakkaa.
Hellään otteeseen nappaa mut, ah.
Istun ajatteleen itekseni,
Et kenelle puhun, sulle, teille vai itelleni?
Miten se meni, se minkä mä joskus kadotin?
Ja kenelle teen? minkä takia mä alotin?
Mua varotettiin, et tää ei oo sun työtäs.
Ei päivääkään töitä, nyt se on liian myöhäst.
Ysärin lapsi antaa ku kasari turpaan.
Muttei antanu turhaan, mä tiesin, et:

Se tulee vastaan vielä.
Ne tulee kostaan, mä tiedän.
Ja jos mut joskus täält viedään.
Jättäkää mun nimi histori-a-a-aan,
Histori-a-a-aan, histori-a-a-aan,
Historia-a-aan. shht.

Herään, nään samat kasvot vastassa.
Täst puhuminen on mulle jotenki raskasta.
Hiljaa, shht, kun mä avaudun teille.
Vaikkei ne ymmärrä, et mä tein tän teille.
Tein tän eilen, tein tän toissapäivän.
On poissa äijät, jotka oli tääl viel toissapäivän.
Eikä huomista näy.
Historia enää mun suonissa käy.
Se sattuu ku ei oo ketään,
Kenelle elää, kenen vierest herää.
Ja jo pienest asti se selväks tehään,
Et partaterää ei vaan käytetä enää.
Tytöt näytetään, et ne ranteet on puhtaat.
Vaatteet on mustaa ku sisäl on tuhkaa.
Mikä mä oon? mikä tekee must tälläsen?
Mul on päällä se... (kirjota mut historiaan)

Se tulee vastaan vielä.
Ne tulee kostaan, mä tiedän.
Ja jos mut joskus täält viedään.
Jättäkää mun nimi histori-a-a-aan,
Histori-a-a-aan, histori-a-a-aan,
Historia-a-aan. shht.

Jee
Sukella syvemmälle, vielä vähäsen.
Tartu katseeseen, voit siellä nähä sen.
Sen, et uhrannu fucking kaiken.
Kestäny paineet, vaik se todellakin vaikeet.
Tyttöystävät hajottanu pala palalta.
Se on helppoo ku oot naimisis tän alan kaa.
Enkä mä tarkota pahaa, mä tarkotan vaan,
Et kohta jo kolkyt, enkä vielkään osaa rakastaa
Mitään muuta ku tät kulttuurii.
Ja ehkä joku kaunotar viel rakastaa tät kulkurii.
Mut siihen aikaa, joka kultaa munki muistot.
Enkä vielkään tiiä, oonks mä vankilas vai huvipuistos.
Välil ku karus sellis, välil ku karusellis.
Ainoo varma, et tääl sit tehään jotain poikkeuksellist.
Tässä ja nyt, mun elinaikana,
Etten vanhan kadu sitä miten elin aikanaan.

Se tulee vastaan vielä.
Ne tulee kostaan, mä tiedän.
Ja jos mut joskus täält viedään.
Jättäkää mun nimi histori-a-a-aan,
Histori-a-a-aan, histori-a-a-aan,
Historia-a-aan.

Se tulee vastaan vielä.
Ne tulee kostaan, mä tiedän.
Ja jos mut joskus täält viedään.
Jättäkää mun nimi histori-a-a-aan,
Histori-a-a-aan, histori-a-a-aan,
Historia-a-aan.